Tämä on sitten nro 2.

Eli tunnustus järjestysnumeroltaan kaksi :D

Suuret kiitokset Ennan kenkälaatikolle tunnustuksesta!

Tunnustuksen saaneen pitää:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Haluan antaa tämän tunnustuksen seuraaville:
Kolmen tähden koti
Käsin väkerrettyä
Hattaran näperryksiä ja muuta elämää
Vartahilla
Pajupirtti
Käsillä tehty
Kotiäidin arkea ja ompeluksia
Maritan askartelut

 Ja sitten ne kahdeksan satunnaista asiaa itsestä:

Olen eläinrakas
Tykkään suklaasta ;)
Haaveilen paljon
Nautin hiljaisuudesta
Minulla on ihania ihmisiä ympärilläni - rakastan heitä kaikkia hyvin paljon (vaikka harvoin tulee sitä ääneen sanottua - ikävä kyllä)
Inhoan siivoamista ja pyykin pesemistä
Rakastan kevättä ja kesää
Pidän käsitöistä, niiden tekemisestä

Syksy tulee... kyllä se niin on...

Vaikka on vielä lämmintä, kaikesta kuitenkin huomaa, että syksy tulee... Ilma tuoksuu jotenkin syksyltä.
Koivujen lehdet ovat jo todella kellastuneet ja osin pudonneetkin. Viljat on pelloilta puituna. Sieniä kasvaa joka kulmassa ja puolukat punottavat kirkkaan punaisina auringossa.
Silti syksy on minusta haikeaa aikaa - kesä on taas takana. Kaikki kuihtuu ja jäädään vain odottamaan kylmää lumipeitettä päälle suojaamaan...
Minä odotan jo kovasti uutta kevättä - sille ei voi kyllä mitään! Joulu saa olla kyllä siinä välissä, mutta sitten saisi kevät tulla :)...

Rico (Riekonhovin Sailor) ja Ruusu( Riekonhovin Dancing Rose)

Rico

Viuh, vauh - sinne meni Ruusu ja sen kurainen peppu

Ruusu nauttii täysin rinnoin vapaana olosta. Sillä on vain paha tapa käydä vilvoittelemassa kuraojissa - sinne pistetään pitkin pituuttaan ojan pohjalle - pienet kurat ei haittaa mitään :)

Ja eikös siitä "hienot leidit" oikein maksakin, että saavat muta/turvekylvyn itselleen ;)

Rico väsähtää nopeammasti ja alkaa kulkemaan emännän vierellä kiltisti, kun Ruusulla riittää vielä virtaa

Mitähän täällä ojassa nyt olis??

                                               
                                                

Kreeta 27.8.- 3.9.2011




Ja  tästä se matka alkoi.... Helsinki-Vantaan kentältä lauanatai iltapäivänä



Ja tämä sitten nosti meidät ylös korkeuksiin....

Koneen sisällä lämpötila sopiva, mutta koneen ulkopuolella -60 astetta 11 km:n korkeudella

Ja perille päästiin lauantai iltana n. klo. 20 aikoihin. Matkalaukut oli viety huoneisiin ja nyt oli tarkoitus käydä syömässä jotain iltapalaa :)

Ensimmäiset päivät kierreltiin Kalamakin kylää

Kukkia oli vielä kiitettävästi, vaikka Kreetallakin oli jo syksy alkamassa

Kiinanruusun kukkaloistoa

Kalamakin rantaa tavernan läpi kuvattuna



Kreetalla fiikuskin kasvaa puuksi 



Kaksi ensimmäistä päivää oli pohjoistuulta (joka ei kuitenkaan ollut kylmää tuulta), ja tuuli aiheutti mukavan aallokon. Plataniaksessa ja Agia Marinassa (jotka olivat naapurikyliä) oli tuolloin uintikielto meressä, mutta meidän rannassa uinti oli sallittu - varovaisuutta noudattaen tietysti

Pian mennään uimaan :)


Haniassa käytiin Venetsialaisessa satamassa. Siellä käytiin lasipohjaveneellä merellä seilaamassa.

Venetsialaista satamaa

Edelleen samalla satamalla

 

Vanha majakka oli aallonmurtajan päässä

Huomaatko yhdennäköisyyttä? Ainakin pojat osaavat jo hyvin matkia isäänsä :)

Hanian vanhankaupungin kauppahalli

Kauppahallin lihatiski herätti hämmästystä

Kauppahalli oli aikoinaan rakennettu ristin muotoon

Yksi päivä vietettiin Limnoupoliksen vesipuistossa

Hurjapäiset pojat laskivat hurjimmatkin mäet - äiti oli jo mummaantunut niin, että noi kaksi isointa jäi kyllä laskematta

Näkymää vesipuistosta



Jihuu, täältä tullaan :)



 Hanian vanhankaupungin kapeita katuja

Kalamakin rantatietä, joka meni meidän hotellin ohi

Yhtenä iltapäivänä kokeilimme golffaustaitojamme - arvatkaapas kuka voitti ;)

Kalamakin kaduilla paikallisten käsitöitä...

Gyros ja tatzikki kastike oli maittavaa

Rannallakin tuli vähän loikoiltua

Hotellin uima-altaalla uitiin myös lähes päivittäin

Kahtena viimeisenä lomapäivänä vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan saaren eteläpuolelle. Tiet olivat kapeita serpentiiniteitä - korvat menivät lukkoon tuon tuostakin, kun kiipeilimme ylös ja alas kapeilla teillä.

Maisemat olivat matkan arvoisia - kaikkea ei tosiaan näe hotellin nurkilta :)

Topolian rotkon toiselle puolelle kulki tunneli, joka vei Agia Sofian tippukiviluolalle

Agia Sofian tippukiviluola. Luolan pohjalla oli kuulemma Turkkilaisten joukkohauta sotien ajalta :/
Luolassa oli myös pieni kirkko.

Tippukiviluolaan vei kiviportaat, jotka meinasivat siinä 30 asteen helteessä viedä todellakin kaikki mehut. Mutta takaisin tullessa pysähdyttiin portaiden alkupäässä olevaan tavernaan syömään ja juomaan  - ja taas jaksoi jatkaa matkaa. Odotellessa ruokia, saatiin nauttia huikeista näkymistä ja taivaalla lentelevistä korppikotkista.

Määränpää saavutettiin - Elafoniksen hiekkaranta, jota kutsutaan myös "Kreetan Malediiveiksi"

Veden ja hiekan rajamailla oli pientä kiveä ja pikkusimpukoita miljoonia

Valkoinen hiekkaranta ja turkoosi meri jatkui silminkantamattomiin

Elafoniksen pikkusaarelle pääsi kahlaamaan, ranta oli siinä todella matalaa. Mutta saaren toisella puolella meri syveni melko nopeasti.

Navigaattori

Maisemat olivat todella upeita

Kuvissa korkeuserot eivät näytä ollenkaan niin mahtavilta, kuin paikanpäällä, mutta parhaimmat muistothan jäävät mieliin ja sydämiin :)

Takaisinpäin matkasimme Kreetan länsireunaa pitkin ja ajoimme Kissamoksen kautta.

Kyllä oli jyrkkä pudotus :)

Ja missä on fetajuustoa, siellä on myös vuohia.
Vuohet kiipeilivät ketterästi vuoren rinteitä - niitä oli kaikkialla. Sirkkojen sirinän (mikä oli kyllä korvia huumaavaa) lisäksi usein kuulikin vuohen määkimistä ja kellojen kilinää.

Vuohien lisäksi näkyi myös lampaita...

Tälläisten kymmenien pienten kylien läpi ajoimme

Päivän retken jälkeen olikin taas nälkä :)Agia Marinassa oli eräs taverna, jossa kävimme kahtena iltana syömässä. Paikka oli mukava - isäntäväki ystävällistä ja huumorintajuista.

Merenantimia lautasellinen - no ok... onhan siinä vähän perunaa ja vihanneksiakin :)

Viimeisenä lomapäivänä lähdettiin vielä ajamaan uudelleen saaren eteläpuolelle - tälläkertaa matkan päänä oli Samarian rotko, joka on Euroopan suurin rotko. 

Matkan varrella serpentiiniteiden varrella oli kyliä, jotka olivat rakennettu vuoren rinteille.

Yksi Kreetan tunnetuista tuotteista nahkatuotteiden, oliiviölyn ja fetan lisäksi on hunaja. Mehiläispesiä olikin pitkin vuorenrinteitä. Myös Kreetalainen pontikka Raki oli saaren erikoisuuksia.

Samarian rotkoa

Rotkoon emme lähteneet patikoimaan, koska aikaa ei ollut ja ei myöskään sopivia kenkiä patikointiin. Myös rotkon pohjalla oli kuulemma näännyttävän kuumaa - rotko olikin kuulemma paras retkeilykohde aikaisin keväällä.

Mutkaisia teitä...

Kaktuksen hedelmiä myytiin myös kauppahallissa. Jälkeenpäin harmitti, kun ei tullut ostettua ja maistettua noita hedelmiä .

Vähän rehevääkin maastoa matkan varrelta löytyi...

Kreetalla on kaksi järveä, joista toinen Lake Agia on lähellä Hanian kaupunkia

Palmuja - I love it!

Haniassa käytiin vielä viimeisen kerran tekemässä tuliaisostoksia, ennekuin lähdetiin takaisin kotiin

Karkkikauppa :)

Kreetalainen koissu ja sen koppi 

Oliiviöljystä tehtyjä voiteita - näitä oli joka nurkan takana...

Tässä on meidän tuleva kakkoskoti ;) Remppakohde nro. 2

Vielä viimeiset polskimiset hotellin uima-altaalla. Tämän jälkeen pitikin etsiä matkalaukuista farkut ja takki päälle ja jättää jäähyväiset ihanalle Kreetalle, mukavalle (ehkä parhaalle tähän mennessä) hotellille ja lämpimälle uima-altaalle - ja kotimatka alkoi.....

Viikko Kreetalla meni nopeasti. Olisihan siellä viettänyt vielä vaikka toisenkin viikon :).  Lämmintä piisasi 32 - 24 asteen välillä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta - lomasää oli mitä parhain.

Kreetasta jäi hyvät muistot.

Jos negatiivista Kreetasta pitää sanoa, tulee mieleen kalliit hinnat. Nelihenkinen perhe kun meni syömään, ei 50 € ollut raha, eikä mikään.

Mutta muuten Kreetaa voin kyllä lämpimästi suositella matkakohteeksi :)