Linda oli ja on meille kuin oma tyttö. Monta ihanaa vuotta olemme viettäneet yhdessä - ja myös niitä pettymyksenkin hetkiä yhdessä olemme jakaneet. Tanssi yhdisti kaksi ennestään vierasta perhettä toisiinsa unohtumattomasti.
Paritanssi on niitä harrastuksia, joissa side kahden ihmisen välille muodostuu vuosien kuluessa vahvaksi. Side on niin vahva, että kaikki tunteet, niin ilot ja kiukutkin uskalletaan ilmaista toisilleen. Eikä se side jää pelkästään näiden kahden tanssijan väliseksi, vaan siinä side syntyy myös näiden kahden tanssijan perheidenkin välille. Tanssi on elämää ja elämä on tanssia......
8-vuotiaina Teemu ja Linda aloittivat yhteisen tanssitaipaleensa. Teemulla oli jo ollut yksi pari aijemmin - naapurin tyttö, joka oli pari vuotta Teemu vanhempi. Ikäeron takia Teemulle haettiin saman ikäistä paria ja omassa seurassa olikin tyttö - Linda, joka harjoitteli tanssin askelia ahkerasti yksikseen. Siitä kaikki sitten alkoi....
Vuodet vierivät... oli ylämäkeä ja alamäkeä - niinkuin elämässä yleensäkin.
Välillä väännettiin pasodoblen tahdissa ja sitten taas mentiin eteenpäin sambakävelyillä....
Vakioasuja vaihtui..
Niin myös lattariasuja...
Niin paljon olisi ihania kuvia vuosien varrelta jaettavaksi - on vaikea päättää, mitä valitsee. Kaikilla on suuri merkitys - ne tuovat muistoja....
Mutta johonkin tämäkin "tarina" on lopetettava.... Ja ehkä se on sitten tämä kuvakollaasi... Teemu ja Linda 8-vuotiaina - ja Teemu ja Linda 14-vuotiaina - elämä edessä - matkalla kohti uusia seikkailuja....
Haluan vielä kiittää kumpaakin nuorta - niin omaa rakasta kuopustani, kuin rakkaaksi tullutta Lindaa näistä kuluneista vuosista. Monta kertaa olin ylpeydestä pakahtua, kun teitä katselin yhdessä.. olitte niin ihastuttavia, taitavia, omia persoonianne.. Jätitte ihanat muistot, joita varmasti vanhana mummona sitten jossain vanhainkodissa ollessani muistelen onnellisena ja ylpeänä :)
Toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteenne Teemu ja Linda.
Ja vaikka tanssitaipaleenne päättyi, ystävyys säilyy...
Täyttynyt unelma
ja usko huomiseen
antavat pohjan pelottomuudelle,
jonka varaan on helppo astua
askel kerrallaan
kohti uusia aikoja.
Sydän murheellisena, mutta kiitollisena
Rakkaudella
- Sirpa -
2 kommenttia:
Ihania kuvia täynnä energiaa ja tunteita jäi muistoiksi....
Niinpä! Tällä hetkellä mieli on vain niin surullinen, että se tunne on päällimmäisenä. Mutta tiedän, että kun aikaa kuluu, niin sitten ne mukavat muistot tulevat vahvemmiksi ja voin iloita täysillä menneestä ajasta. Lopetuspäätös tuli kuitenkin niin nopeasti, että en ollut siihen vielä valmis - ottaa nyt sitten vähän enemmän aikaa...
Lähetä kommentti