Tontut ovat jo liikkeellä

Nii,in... totta tosiaan... Kyllä niitä on jo näkynyt ;)
Niitä tonttuja nimittäin...
Kaksi tyttötonttua meilläkin piipahti
ja samantien jatkoivat matkaansa uuteen taloon.
Pysyvästi kuulemma - uudessa talossa kaivattiin tyttötonttuja
jo vanhojen poikatonttujen kaveriksi.

Aliisa ja Tilda

Syyshommia...

Voi että mä oon tyytyväinen - kukkapenkit on siivottu :) Lehtien haravointia on vielä tiedossa, mutta kunhan ne nyt putois ensin tuolta puista alas. Purkit ja purnukat on pesty ja varastoon viety. Puutarhakalusteet odottavat vielä pressua päälleen.. Mut kaiken kaikkiaan - pihatyöt ovat paremmalla puolella... HYVÄ MINÄ :)

Mun lemppari pihakoriste

"Voi ku sais jo oikean mopon" - Vähän on käynyt tää vanha pieneksi...

                              Nää on näitä poikien "syyshommia"

                               Kyllähän se vielä käyntiin lähti :)

Veljen mopoa haikeudella katselee hän - ja vähän salaa kokeillutkin on...

                               Carpe Diem - tartu hetkeen...



                                                              - Sirpa -

Erään aikakauden päätös...

Tänään on sydämeni raskas - silmät väkisinkin kyynelissä. Nuorimmaisen lapseni tanssitaival päättyi  tänään pitkäaikaisen, ihanan, avoimen ja lämminsydämisen Lindan kanssa. Mieli on todella haikea.
Linda oli ja on meille kuin oma tyttö. Monta ihanaa vuotta olemme viettäneet yhdessä  - ja myös niitä pettymyksenkin hetkiä yhdessä olemme jakaneet. Tanssi yhdisti kaksi ennestään vierasta perhettä toisiinsa unohtumattomasti.

Paritanssi on niitä harrastuksia, joissa side kahden ihmisen välille muodostuu vuosien kuluessa vahvaksi. Side on niin vahva, että kaikki tunteet, niin ilot ja kiukutkin uskalletaan ilmaista toisilleen. Eikä se side jää pelkästään näiden kahden tanssijan väliseksi, vaan siinä side syntyy myös näiden kahden tanssijan perheidenkin välille. Tanssi on elämää ja elämä on tanssia......

8-vuotiaina Teemu ja Linda aloittivat yhteisen tanssitaipaleensa. Teemulla oli jo ollut yksi pari aijemmin - naapurin tyttö, joka oli pari vuotta Teemu vanhempi. Ikäeron takia Teemulle haettiin saman ikäistä paria ja omassa seurassa olikin tyttö - Linda, joka harjoitteli tanssin askelia ahkerasti yksikseen. Siitä kaikki sitten alkoi....

Vuodet vierivät... oli ylämäkeä ja alamäkeä - niinkuin elämässä yleensäkin.

 Välillä väännettiin pasodoblen tahdissa  ja sitten taas mentiin eteenpäin sambakävelyillä....

 Vakioasuja vaihtui..

Niin myös lattariasuja...

Niin paljon olisi ihania kuvia vuosien varrelta jaettavaksi - on vaikea päättää, mitä valitsee. Kaikilla on suuri merkitys - ne tuovat muistoja....

Mutta johonkin tämäkin "tarina" on lopetettava.... Ja ehkä se on sitten tämä kuvakollaasi... Teemu ja Linda 8-vuotiaina - ja Teemu ja Linda 14-vuotiaina - elämä edessä - matkalla kohti uusia seikkailuja....

Haluan vielä kiittää kumpaakin nuorta - niin omaa rakasta kuopustani, kuin rakkaaksi tullutta Lindaa näistä kuluneista vuosista. Monta kertaa olin ylpeydestä pakahtua, kun teitä katselin yhdessä.. olitte niin ihastuttavia, taitavia, omia persoonianne.. Jätitte ihanat muistot, joita varmasti vanhana mummona sitten jossain vanhainkodissa ollessani muistelen onnellisena ja ylpeänä :)

Toivon kaikkea hyvää tulevaisuuteenne Teemu ja Linda.
Ja vaikka tanssitaipaleenne päättyi, ystävyys säilyy...


Täyttynyt unelma
ja usko huomiseen
antavat pohjan pelottomuudelle,
jonka varaan on helppo astua
askel kerrallaan
kohti uusia aikoja.

Sydän murheellisena, mutta kiitollisena
Rakkaudella
                                        - Sirpa -  

Jälleen kamerakurssilla

Niin tosiaan kamerakurssilla on jälleen käyty. Nyt kurssi oli kahden viikonlopun mittainen ja Isokyröläisen Eetu Nyrhisen pitämä :).
Eetu nuoresta iästään huolimatta oli tosi osaava, kärsivällinen ja otti  ryhmäläisensä hienosti huomioon - meitä kurssilaisia kun oli melko isolla ikähaarukalla mukana. Kurssilla oli mukana myös niin pokkarikameran omistajia, kuin sitten digijärkkäriläisiäkin ja kaikki me saatiin varmasti tasapuolisesti opetusta oman kameran toiminnoista ja muusta.
Kurssilla käytiin läpi myös Picasan käyttöä, että osaisimme sitten vähän muokatakin kuvia. Kun kyllä niitä muokattaviakin kuvia tulee, vaikka kuinka olis käyty kamerakurssilla ;)
Itse innostuin noista kollaaseista ja niiden tekemisestä ja laitankin nyt tähän muutaman tuotokseni :)

 Näistä innostuneena ja jälleen uusia asioita oppineena jatkan eteenpäin iloisin mielin (vaikka tää syksy meinaakin voimat viedä, kun vaan sataa ja sataa ja sataa ja.......)



                                                    -  Sirpa  -

Tämän syksyn tokat kisat

Tämän syksyn tokat kisat pidettiin Vaasassa kotinurkilla...
Kehitystä oli tapahtunut molempien parien osalta positiiviseen suuntaan, vaikka sitten sitä itse odotettua menestystä ei kuitenkaan tullut toivotulla tavalla ... taso on kova molempien parien sarjoissa...
Mutta näin äidin silmissä nää kaks paria on vaan niin ihania ja hyviä :) Enhän mä muita siellä edes huomannut ;D

Zikzakkia

Tänään alkoi helmityökurssi opistolla... Voi että oli kivaa, vaikka kädet/sormet olivatkin kankeat kesän jäljiltä (= helmet pomppivat pitkin ja poikin ) tai sitten valvotun yövuoron jäljiltä... tiedä häntä kumpi oli syypää ;)
Mutta zikzakilla lähdettiin liikkeelle - pehmeä lasku helmien maailmaan :D
Vaikeampaa ei nyt tällä ajatuksenjuoksulla olisi pystynyt tekemään, mutta eiköhän sitä sitten pikkuhiljaa uskalla siirtyä niihin vaativimpiikin töihin, kun kurssi vaan pääsee kunnolla alkuun...

Tässä vähän aikaansaannoksia - rannerenkaaksi ajattelin nää tehdä, vaikka yhtä hyvin tällä tekniikalla voi tehdä ihan kaulakorunkin ...

Muutkin tykkää karhunvatukoista ...

Totesin tosiaan puutarhassa pyörähtäessäni, että muutkin, kuin minä, tykkää karhunvatukoista. Sellainen kuhina oli puskassa! Onneksi nuo ötökät tykkäsi enemmän noista jo "vähän" kypsähtäneimmistä marjoista ja minä sain herkutella niillä paremmilla - oikeus ja kohtuus.... minähän ne kasvatankin ;)

Tämä syksy on taas oikein omppusyksy - omenat ovat puhtaita ja isoja ja niitä tulee paljon :) Ja vaikka ollaan tässä niitä syöty ihan ähkyyn saakka ja yritetty jakaakin niitä yhdelle sun toiselle, meinaa niitä vaan mädäntyä tuonne puidenkin alle... mut minkäs teet... eihän niitä määräänsä enempää syö - vaikka hyviä olisivatkin.

Niin joo... tuossa keväällä kuvasin ja kerroin pasuunakukistani, jotka edellisenä kesänä sain enoltani ja jotka sain kuin sainkin pidettyä hengissä talven yli... nehän oli keväällä leikkaamiseni jälkeen TOSI pieniä... nyt ne ovat TOSI ISOJA!!! Kukkia ne eivät tehneet, mutta kokoa niille on tullut moninkertaisesti. Pistokkaista (joita otin, kun keväällä nuo kukat katkoin) kasvoi ihan yhtä isoja, kuin alkuperäisetkin ovat. Parille kaverillekin annoin alkuja ja hyvin ovat kuulemma heilläkin kasvaneet :D
Kiitos vaan enolleni näistä kukista vielä kerran.... muutenkin olet tänään ollut nyt erityisesti mielessäni.....

Kerroin viimeksi, että meillä on taas tänäkin vuonna ravustettu ahkerasti.... Suurin osahan noista ravuista on mennyt myyntiin, mutta kyllä me toki itsekin ollaan saatu herkutella. Tosin en yhtään tykkää niiden valmistustavasta - ja menenkin aina ulos silloin, kun isäntä rapujen kanssa keittiössä häärää!!!! ...

Kesäkukkia olen tässä pistänyt jo kompostiin kiertoon... ja muutaman callunan hain tilalle... Pihahommia pitäis mennä ulos jatkamaan - kaikenlaista pientä syyshommaa siellä odottaa... mm. kukkapurkkien pesua olisi (en muuten yhtään tykkää siitä hommasta) - mutta on niin paljon kivempi ne purkit tuonne varastoon viedä, kun ovat puhtaita ja tietty yhtä kiva on ne taas keväällä sieltä hakea ja uusia kukkia niihin istuttaa.. VOI KUN KEVÄT TULISI JO PIAN.....