Koko eilisen päivän se näytti merkkejään, että lähtö oli lähellä... Itkin ja rukoilin, että Pippuri pääsisi pian pois - oli kurjaa odottaa "sitä hetkeä".... Ja yöllä se hetki oli sitten koittanut...
Tulin aamulla yövuorosta kotiin ja löysin Pippurin häkkinsä pohjalta kyljellään makaamasta - oli kuin se olisi vain nukkunut... mutta ei se enää hengittänyt...
Nyt olen sitten tuon pupun haudannut puutarhaan kukkapenkkiin Keijuangervon viereen... itketti, mutta olin kuitenkin myös helpottunut... olihan Pippuri jo sairastellut. Sille tuli nisäkasvain, joka kasvoi melko suureksi. Kasvain ei kuitenkaan näyttänyt sitä vaivaavan mitenkään, vaan se oli yhtä reipas ja kova syömään ihan viimeiseen päivään saakka. Sillä oli tapana nousta häkkiä vasten odottamaan, kun ruokaa tuotiin... Oli jopa oppinut jääkaapin ääneen - kun se avattiin, tuli salaattia tai porkkanaa (Se oli Pippurin herkkua ).
Hyvää matkaa ja lepää rauhassa Pippuri - kiitos vuosista yhteisistä... Sydämessäni ja muistoissani on aina paikka tuolle pippuriselle pikku pupulle...
 |
-Sirpa-
