Free background from VintageMadeForYou

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Manta

Manta oli vanhempieni rakas lemmikkikissa - iältään jo yli 20 vuotias. Kukaan ei varmuudella enää osannut sanoa, kuinka vanha Manta todella oli.... mutta reilusti yli 20v.

Manta oli erikoinen kissa - se ei pelännyt koiria. Mantan ollessa vielä itsekin nuori, melkeinpä vielä pentu, tuli meille koiranpentu - ensimmäinen englanninsetterimme Make. Make oli riehakas pentu ja Manta joutuikin monesti ojentamaan koiraa näpäyttämällä tassulla kuonolle ja sähähtämään tulisesti... mutta kumpikin tottuivat toisiinsa ja useasti näkikin niiden kahden makoilevan samalla sohvalla sulassa sovussa vieri vieressä :)

Makesta jouduttiin sitten luopumaan joulukuussa 2004. Tänään jouduttiin  luopumaan Mantasta - huhtikuussa 2011. Lemmikistä luopuminen on kova paikka  ja sen ymmärtää vain sellainen, joka itsekin on kokenut vastaavanlaisen menetyksen. Tottakai koira/kissa on vain eläin, mutta kun se on vuosia ollut perheessä, tulee siitä yksi perheen jäsen. Ja perheen jäsenestä on paha luopua, vaikka tietää lemmikin sairastelevan ja olevan jo iäkäs... se sattuu silti.

Nyt täytyy vain yrittää ajatella, että Make ja Manta saavat taas makoilla yhdessä samalla sohvalla eläinten taivaassa ja peuhata välillä, niinkuin silloin joskus pentuina :) Ja kun aikaa kuluu, paha olo meillä täällä helpottaa ja sydämeen jää ihana muisto rakkaasta  lemmikistä <3


Manta

2 kommenttia:

Heleena kirjoitti...

Manta oli kaunis kissa! Tapasin vanhempasi helmikuun lopulla täällä kaupungilla asioidessani, siis äitisi tunsi minut. Olemme lapsuuden naapureita, mutta emme ole tavanneet sitten nuoruusvuosien. Kuulin Mantasta ja olemme kirjoitelleet. Surullista, vaikka Manta ehti jättää paljon tassunjälkiä sydämiinne ja rakkaita muistoja....

Sirpan maailma kirjoitti...

Niitä tassunjälkiä tosiaan se Manta jätti :) Ja mukavia sellaisia...
Ihana kuulla, että äidillä on ystäviä vielä sieltä nuoruusvuosiltakin - ne ovat tärkeitä. Ja että hän saa purkaa nyt myös noita surujaankin - sekin helpottaa elämistä.
Ja vielä kiitos, kun piipahdit täällä blogissani :) Tiedän, että useat tutut ja tuntemattomat käyvät aina silloin tällöin täällä kurkkaamassa, mutta eivät rohkene kommentoimaan kuitenkaan... mutta sinä uskalsit ;)