Ja remontti jatkuu, ja jatkuu, ja jatkuu....

Siis hitaasti, mutta varmasti remontti etenee.... tosin hidastetta aiheuttaa mielestäni todella ärsyttävästi mieheni yltiöpäinen himo päästä pilkille ( vaikka en kyllä ymmärrä, millä jäillä se oikein enää edes pilkkii!!!!)

Mutta sen verran remontti on täällä edennyt, että sain kuin sainkin luvan maalata niitä vuosien tummentamia mäntykattoja valkoisiksi... ja maalia sai sitten pintaansa olohuone ja poikien huoneet - ja kyllä tuli hienot katot :) Tuntui siltä, että katot nousivat korkeammalle ja huoneet tulivat valoisimmiksi.



Nyt kun saataisiin vielä nuo loput huoneet tapetoitua ja listoitettua... ja ovipielet ja väliovet maalattua.... ja ulko-ovet maalattua... ja... ja... ja..... tekemistä kyllä piisaa :)

Tekis kyllä mieli jo lujaa mennä pihahommiinkin... näin jo, että krookukset nostivat kukkiaan kohti aurinkoa :)
Voi että mä sitten rakastan kevättä  <3

Manta

Manta oli vanhempieni rakas lemmikkikissa - iältään jo yli 20 vuotias. Kukaan ei varmuudella enää osannut sanoa, kuinka vanha Manta todella oli.... mutta reilusti yli 20v.

Manta oli erikoinen kissa - se ei pelännyt koiria. Mantan ollessa vielä itsekin nuori, melkeinpä vielä pentu, tuli meille koiranpentu - ensimmäinen englanninsetterimme Make. Make oli riehakas pentu ja Manta joutuikin monesti ojentamaan koiraa näpäyttämällä tassulla kuonolle ja sähähtämään tulisesti... mutta kumpikin tottuivat toisiinsa ja useasti näkikin niiden kahden makoilevan samalla sohvalla sulassa sovussa vieri vieressä :)

Makesta jouduttiin sitten luopumaan joulukuussa 2004. Tänään jouduttiin  luopumaan Mantasta - huhtikuussa 2011. Lemmikistä luopuminen on kova paikka  ja sen ymmärtää vain sellainen, joka itsekin on kokenut vastaavanlaisen menetyksen. Tottakai koira/kissa on vain eläin, mutta kun se on vuosia ollut perheessä, tulee siitä yksi perheen jäsen. Ja perheen jäsenestä on paha luopua, vaikka tietää lemmikin sairastelevan ja olevan jo iäkäs... se sattuu silti.

Nyt täytyy vain yrittää ajatella, että Make ja Manta saavat taas makoilla yhdessä samalla sohvalla eläinten taivaassa ja peuhata välillä, niinkuin silloin joskus pentuina :) Ja kun aikaa kuluu, paha olo meillä täällä helpottaa ja sydämeen jää ihana muisto rakkaasta  lemmikistä <3

Manta

Jotain nättiäkin täällä rempan keskellä

Epätoivoisesti yritän täällä romujen seassa järjestää jotain nättiäkin katseltavaa - ja keittiön ikkunalauta taitaakin olla se ainut paikka täällä tällähetkellä, johon tätä "nättiä" saan järjestettyä... tai ainakin yritän :) Muualla vallitsee enemmän tai vähemmän hallittu kaaos... ja tiedä häntä miten kauan vielä jatkuukaan...

Verholaudat veks, parketti uusiks :)

Ja remontti senkun jatkuu....

Verholaudat lähti jo meidän makkarista ja olohuoneesta - varmasti lähtee vielä muualtakin. Toki paljon vaaleampi kattolauta ilmestyi vanhan verholaudan takaa, mutta se ei minua haittaa.... saanhan minä hankkia nyt oikeat verhotangot :)  Ja jos vielä oikein kiltisti puhun, niin ehkä (EHKÄ) saan vielä luvan maalata katot valkoisiksi (=toiseksi suurin toiveeni nyt).





Tapeetteja on myös irronnut reippaalla tahdilla - vain eteiseen jäi muutamia kohtia irrottamatta, kun homman piti hetkellisesti keskeyttää. Keskeytyksen syynä oli parkettien hionta ja lakkaus, jotka saimme järjestettyä todella pienellä varoitusajalla. Kovin homma olikin siinä, että saimme kaikki huoneet tyhjiksi, ennenkuin hiomakone alkoi jyrsiä vanhaa lakkaa ja narmuja pois... Kyllä kävi muutaman kerran mielessä, että onkohan meillä vähän liikaa tavaraa!!! Muutamia kohtia piti lattiasta vähän uusia, kun elämisen jäljet olivat jättäneet parkettiin niin syviä koloja, ettei pelkällä hiomisella olisi hyvää jälkeä tullut. Mutta onneksi oli vintillä paloja jemmassa, joilla sitten korjausta tehtiin.

Nyt on lattiat taas hienot - korjattuina, hiottuina ja uudelleen lakattuina....